Yrittäminen – Suvililja Photography

Neiti Nirppa kylässä

Käykö Neiti Nirppanokka - tai tuttavien kesken vain Neiti Nirppa - teilläkin kylässä aika ajoin? Hän purjehtii sisään mustassa röyhelömekossaan, raivaa tiensä luoksesi ja istahtaa olkapäällesi. Yhtäkkiä mieli mustenee. Ne onnistumiset ja pienet asiat, joista hetkeä aiemmin iloitsit, tuntuvat äkkiä yhdentekeviltä: "Eihän tuo ole mitään. Kaikkihan tuohon nyt pystyvät." Aikaansaannokset ja oman käden jälki, jotka hetki sitten saivat tuntemaan ylpeyttä ja naurun kutkuttamaan vatsanpohjassa, näyttävät kuin taikaiskusta niin tavanomaisilta ja arkisilta. Sitten Neiti Nirppa avaa suunsa ja alkaa kuiskimaan asioita, joita et haluaisi kuulla. Asioita, jotka saavat mielen väistämättä matalaksi. Kaikki on huonosti. Mikään ei kelpaa, etkä varsinkaan osaa mitään - et, vaikka kuinka yrittäisit. Lataat kahvinkeittimen ja laitat kahvin tippumaan. Katat pöydän kahdelle, itsellesi ja Neiti Nirpalle. Useimmiten maailman parantaminen kahvikupposen äärellä piristää tai ainakin mieleen juolahtaa uusia näkökulmia ja ideoita, joiden äärellä Neiti Nirpankin täytyy hellittää otettaan. Asiat eivät ehkä olekaan niin hullusti kuin ne hetki sitten vielä tuntuivat olevan. Kahvikupin höyrytessä ja lämmittäessä Neiti Nirpan kämmeniä jyrkät kannanotot alkavat lientyä. Kun vielä vähän harjoittelet ja kehityt, alat vähitellen kelvata. Jos aivan totta puhutaan, kelpaathan sinä jo nyt: jostain täytyy jokaisen aloittaa. Oikeastaan olet jo melko hyvä siinä, mitä teet. Neiti Nirppa on juonut kyllikseen, nousee pöydästä ja […]

Kiitos vanha, tervetuloa uusi!

Vuodenvaihde on suunnitelmien tekemisen ja usein myös muutosten aikaa. Oletko saanut itsesi kiinni rysän päältä pohtimasta, että jokin asia ei mene niin kuin toivoisit? Mitä olet tehnyt tilanteen korjaamiseksi? Kun viime kesänä lähdin mukaan viiden valokuvaajan kimppastudioon, en oikein tiennyt, mitä odottaa. Sen tosin tiesin, että olin ottanut tärkeän askelen ammattivalokuvaajan urapolullani. Marraskuun alussa yhtenä torstaiaamuna istuin jo aamuviiden jälkeen autossa toisen valokuvaajan kanssa matkalla Tammelaan. Kourallinen valokuvaajanaisia oli päättänyt yhteistuumin lähteä retkelle Torronsuolle, joka on kuulemma köyhän naisen Lappi, ja sinne minunkin piti päästä verkostoitumisen ja kollegoihin tutustumisen nimissä. Tuolloin aamun hämärissä en osannut aavistaakaan, kuinka ikimuistoinen kokemus tuo päivä tulisi olemaan. Torronsuo teki toki suuren vaikutuksen, mutta kaikista suurimman vaikutuksen tekivät valokuvaajakollegat ja erityisesti Kati Länsikylä, joka ystävällisesti otti valokuvaajalauman tutustumaan studioonsa. Siitä lähtien mielikuvani valokuvastudiosta ovat täyttäneet vastamaalatun näköiset seinät, kauniilla yksityiskohdilla koristeltu valkoinen sohva ikkunan äärellä, luonnonvalon täyttämä tila, toinen toistaan upeammilla valokuvilla ja tauluilla täytetty kuvaseinä ja oma työhuone sitä muuta kuin valokuvausta varten. Tila, joka on remontoitu toimimaan erinomaisesti juuri käyttötarkoituksessaan ja jossa viihtyvät niin työntekijät kuin asiakkaat. ”Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia.” – Albert Einstein Yrittäjänä pitäisi osata tehdä asioita niin, että ne ennen pitkää […]