Suvililja Photography Koirakuvaus Rottweiler

Käykö Neiti Nirppanokka – tai tuttavien kesken vain Neiti Nirppa – teilläkin kylässä aika ajoin? Hän purjehtii sisään mustassa röyhelömekossaan, raivaa tiensä luoksesi ja istahtaa olkapäällesi. Yhtäkkiä mieli mustenee. Ne onnistumiset ja pienet asiat, joista hetkeä aiemmin iloitsit, tuntuvat äkkiä yhdentekeviltä: ”Eihän tuo ole mitään. Kaikkihan tuohon nyt pystyvät.” Aikaansaannokset ja oman käden jälki, jotka hetki sitten saivat tuntemaan ylpeyttä ja naurun kutkuttamaan vatsanpohjassa, näyttävät kuin taikaiskusta niin tavanomaisilta ja arkisilta. Sitten Neiti Nirppa avaa suunsa ja alkaa kuiskimaan asioita, joita et haluaisi kuulla. Asioita, jotka saavat mielen väistämättä matalaksi. Kaikki on huonosti. Mikään ei kelpaa, etkä varsinkaan osaa mitään – et, vaikka kuinka yrittäisit.

Lataat kahvinkeittimen ja laitat kahvin tippumaan. Katat pöydän kahdelle, itsellesi ja Neiti Nirpalle. Useimmiten maailman parantaminen kahvikupposen äärellä piristää tai ainakin mieleen juolahtaa uusia näkökulmia ja ideoita, joiden äärellä Neiti Nirpankin täytyy hellittää otettaan. Asiat eivät ehkä olekaan niin hullusti kuin ne hetki sitten vielä tuntuivat olevan. Kahvikupin höyrytessä ja lämmittäessä Neiti Nirpan kämmeniä jyrkät kannanotot alkavat lientyä. Kun vielä vähän harjoittelet ja kehityt, alat vähitellen kelvata. Jos aivan totta puhutaan, kelpaathan sinä jo nyt: jostain täytyy jokaisen aloittaa. Oikeastaan olet jo melko hyvä siinä, mitä teet.

Neiti Nirppa on juonut kyllikseen, nousee pöydästä ja kiittää kahvista. Ovensuusta hän vielä huikkaa heipat ja lupaa tulla käymään myöhemmin uudelleen – ei tiedä, milloin, mutta varmasti ennen pitkää. Toivotat hänet tervetulleeksi. Onneksi hän on kiireinen ja vierailee aina vain harvemmin. Vilkutat hänen peräänsä hyvästiksi.